Runar Bäckströmin säätiö tukee keksintöjä, jotka edistävät suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja kansainvälistymistä. Säätiö myöntää vuosittain apurahoja yksityishenkilöille, työryhmille, yrityksille ja yhdistyksille.
Runar Bäckströmin säätiö tukee keksintöjä, jotka edistävät suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja kansainvälistymistä. Säätiö myöntää vuosittain apurahoja yksityishenkilöille, työryhmille, yrityksille ja yhdistyksille.
Runar Bäckströmin säätiön tarkoituksena on rohkaista ja edistää keksintötoimintaa, joka on hyödyksi suomalaisille yrityksille ja vahvistaa näin yritysten kansainvälistä kilpailukykyä. Säätiö jakaa apurahansa kerran vuodessa. Apuraha voidaan myöntää yksityisille ihmisille, työryhmille, yrityksille ja yhteisöille. Apurahan saajilta ei edellytetä muodollista pätevyyttä, kuten tiettyä oppiarvoa.
Runar Bäckström (4.9.1902 Kotka – 2.6.1991 München) oli suomalainen diplomi-insinööri, insinöörieversti ja sotatalouspäällikkö, joka jätti merkittävän jäljen suomalaiseen teollisuuteen ja keksintötoimintaan. Hän valmistui diplomi-insinööriksi 1924 ja täydensi osaamistaan ulkomailla Yhdysvalloissa (1927–1929) sekä Englannissa ja Ranskassa (1930–1933). Uransa alussa hän työskenteli teknisenä johtajana ja edustajana useissa yrityksissä, kuten Keskuslaboratorio Oy:ssä, Central Paper Mill Co:ssa Michiganissa ja Fredriksbergin sulfaattiselluloosatehtaalla Ruotsissa. Bäckström toimi Suomen sotatalouspäällikkönä 1940–1945, vastaten resurssien hallinnasta sota-aikana, ja sai insinöörieverstin arvon 1941. Sodan jälkeen hän johti yrityksiä, kuten Kristiinan Puu Oy:tä (1945–1952) ja Oy Exim Ab:tä (1945–1974), keskittyen metsäteollisuuden vientiin. Lisäksi hän toimi Asfalttibetoni Oy:n ja Kivi-Simo Oy:n hallitusten puheenjohtajana. Hän oli Sotataloudellisen Seuran kunniajäsen ja muutti 1974 Müncheniin, missä asui kuolemaansa saakka. Hänen panoksensa sotatalouteen, teollisuuteen ja innovaatioiden edistämiseen on merkittävä, ja hänen perustamansa Runar Bäckström -säätiö tukee edelleen suomalaisten keksintöjen kehittämistä ja kilpailukykyä.
Kuvassa Runar Bäckström vaimonsa Anne-Lise (Mady) kanssa. He menivät naimisiin 1967 ja asuivat suuren osan yhteisestä elämästään Munchenissä. (kuvaaja tuntematon)
Säätiön apurahoja voi hakea hakukauden aikana sähköisellä hakemuslomakkeella. Hakemuksia arvioidaan seuraavin kriteerein:
Teollisuuden määritelmä täytyy, jos keksijällä on oma yritys tai omaa yritystä ollaan perustamassa. Rahoituksella pyritään varmistamaan, että keksinnön kehittäjällä on mahdollisuus keskittyä idean kaupallistamisen ja auttaa keksijän palkkakuluissa.
Uusi keksintö ei ole liian abstrakti vaan sen toimivuus pystytään todentamaan. Keksinnön meriitiksi nähdään myös se, jos hakija pystyy esittelemään idean selkeästi. Hakemuksen tueksi on mahdollista liittää materiaalia, joka helpottaa keksinnön ymmärtämistä. Hakemusvaiheessa keksinnöllä ei tule olla kuitenkaan vielä olemassa olevaa liikevaihtoa.
Keksintö pystytään kaupallistamaan muutaman vuoden sisällä. Säätiön on mahdollista tukea kriteerit täyttävää keksintöä useamman vuoden ajan.
Apurahahakemuksia arvioidessaan säätiön hallitus käyttää harkintansa mukaan apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Apurahahakemukset käsitellään luottamuksellisesti. Ennen apurahojen jakotilaisuutta sovitaan apurahan saajien kanssa julkistamiseen liittyvistä seikoista. Päätökset apurahojen myöntämisestä ovat lopullisia. Apurahan saajan tulee pyydettäessä antaa selvitys myönnettyjen varojen käytöstä ja kehitysohjelman etenemisestä. Jos kehitysohjelma muuttuu olennaisesti, tulee apurahan saajan palauttaa apuraha takaisin Runar Bäckströmin säätiölle.
Runar Bäckströmin säätiön hallitus kokouksessaan päättänyt myöntää apurahan yhteensä 10 hakijalle á 15.000 euroa, yhteensä 150.000 euroa. Suuret onnittelut kaikille voittajille!
Lisäksi myönnettiin erikseen apuraha seuraavalle hankkeelle:
Yleensä 1.10 – Joulukuun puoleen väliin.
Apurahat voi käyttää vapaasti kunhan käyttö on keksinnön eteenpäin viemiseen.
Voi.
Voi kunhan on esim. Yhtiö suomessa.
Kyllä ehdottoman luottamuksellisesti eikä missään tapauksessa julkaista mitään, eli patentoitavuus ei kärsi vaikka hakisi apurahaa.